torstai 28. tammikuuta 2010

HAASTE / NELJÄS!


Kiitos Annalle, joka haastoi minut ensimmäiseen haasteeseeni! Haasteessa pitää etsiä neljännestä valokuvakansiosta neljäs kuva ja selittää se.

No, minulla tuo osui kasvokuvat-kansioon. Tämän kuvan olen ottanut työhuoneellani vuonna 2006 omakuvapiirustusta varten. Tarvitsin profiilikuvan itsestäni, enkä jaksanut viritellä peilisysteemejä, joten kuvasin itseäni. Näitä profiilikuvia on paljon hiukan eri kuvakulmista. Alla sitten kuva valmiista teoksesta.



Omakuva (Nefertiti)
pastelliliitu paperille
40 x 65 cm
2006

Leikittelin omakuvallani ja piirsin itseni eri rooleissa. Tässä olen kuuluisa Nefertiti muinaisesta Egyptistä, jota niin monet piirtävät kipsimallina kouluissa ja opistoissa. Alkuperäisen näin vuosia sitten Berliinin Egyptiläisessä museossa. Varsinkin 90-luvulla olin erittäin kiinnostunut muinaisen Egyptin historiasta, myyteistä ja symboliikasta. Sarjaan kuuluu kaksi muutakin omakuvaa, eivät kylläkään profiilista. Toisessa olen Botticellin maalauksen Flora ja toisessa ihailemani taiteilija Frida Kahlo.

Haasteen ohjeet toimia menee näin:

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Haastan mukaan Arlen, Anu Nirkon ja Karmiinin. Valitettavasti haastan vain kolme, kun olen aika huono surffailemaan ja kommentoimaan täällä blogimaailmassa...

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

KULTAA

Kultainen pyhyys 1
öljyväri ja akryyliväri MDF-levylle
2009
46,5 x 46 cm


Kultainen pyhyys 2
öljyväri ja akryyliväri MDF-levylle
2009
46,5 x 46 cm


Ateenan matkallani toukokuussa 2009 ihailin museoissa ikonien voimakkaan epätodellisia värisävyjä. Hehkuvaa, melkein kirkuvaa kadmiumpunaista ja loistokasta kultaa. Syvää poltettua siennaa ja okraa, ripaus syvän sinisiä, vihreitä ja keltaisia sävyjä.Väririnnastukset kiinnostivat ja hivelivät silmää. Niissä oli jotain selittämättömän kaunista, mutta myös hitunen jotain omituista, epäsopivaa. Aika oli myös patinoinut väripinnat rosoisesti. Maalauksissani halusin tavoittaa jotain tuosta samasta vaikutelmasta.

Teoksissani ei ole uskonnollisia viittauksia, olen lähtenyt liikkeelle puhtaasti värien voimasta ja pinnoista.Tätä kautta löysin maalauskieleeni uusia tasoja. Maali ja sen nopea, hetkellinen sively korostuvat. Olen pelkistänyt värien kerroksellisuutta ja korostanut kertamaalauksen tapahtumaa. Värin puhdas hehku on pääosassa pelkistetyn muotokielen avulla.

Yllä olevat maalaukset maalasin alkukesästä 2009 ja ne ovat olleet esillä Tampereella Galleria Rongan ensimmäisessä näyttelyssä X2 heinäkuussa 2009.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

RATSASTUSRETKELLÄ






Eilen olin toista kertaa Ikaalisissa Luomajärven Hevoskievarin järjestämällä ratsastusretkellä. Meitä oli vetäjän lisäksi neljä ratsukkoa ja ratsastimme metsäteillä kolmisen tuntia. Tunnin ajan pidimme taukoa laavulla syöden eväitä ja juoden kuumaa kahvia tai teetä. Saimme paistaa makkaraa ja halsterissa paahdoimme juustoruisleipiä. Voi että maistui hyvälle! Hevoset saivat sillä aikaa heinäannoksen.

Minulla oli ratsuna suomenhevosruuna nimeltä Toivo. Toivolla oli energiaa ja ensimmäisen laukan aikana tuntui, että nyt taitaa Toivo päättää minne mennään, mutta tulimme pian yhteisymmärrykseen ja loppumatka sujui hyvin.

Tuntui kuin olisi ollut mukana fantasiaelokuvan kohtauksessa, kun ratsastimme lumeen peittyneessä metsässä. Monella polulla puut ja oksat olivat taipuneet lumen painosta alas, ja saimme pujotella niiden välistä ja varoa lumen putoamista niskaan.

Tuntui niin sykähdyttävältä laukata pellolla pehmeässä lumessa tai metsätietä pitkin pitkät pätkät. Vetäjän arvion mukaan retkellä oli pituutta ainakin 15 km, jollei jopa 20 km. Nuoruuden ratsastusmuistot palasivat elävänä mieleen. Murheet ja kiireet unohtuivat retken aikana jonnekin kauas taka-alalle. Olin toista kertaa lännensatulassa ja se kyllä tuntuu maastossa hyvältä. Suosittelen paikkaa kaikille hevosista ja ratsastuksesta innostuneille!

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

TAMMIKUUSSA KEVYEMMIN



Päätin, että syön tammikuun loppuun pelkästään itsetehtyjä keittoja. Joulun ja vuodenvaihteen syömisen jälkeen oli niin raskas olo, että ajattelin kevyemmän ruokavalion keventävän myös mieltä. Eikä kyllä haittaa, vaikka jokunen kilokin tippuisi matkalla kyydistä... Varsinaisesti en ole laihdutuskuurilla, enkä tee laihdutuskeittoja.

Aloitin syömällä pakastamaani borssikeittoa, joka onnistui todella hyvin maultaan. Borssikeittoon pilkoin punajuurta, valkokaalia, porkkanaa ja sipulia. Sekaan heitin kasvisliemikuutioita, pippuria, meiramia ja laakerinlehtiä. Ja lautaselle kuuman keiton päälle lusikallinen smetanaa, nam!

Sunnuntaina kokeilin tehdä opiskelijaltani saamista kuivatuista sienistä hänen ohjeensa mukaan sienikeittoa. Kuullotin sipulia, valkosipulia ja paprikaa (chilikin käy) ja lisäsin vettä, kasvisliemikuutioita, Koskenlaskija-sulatejuustoa, kuivattuja sieniä, pippuria, kirveliä ja lopuksi vatkatun kerman. Lisätä voi vielä vaikka säilykesieniä jos haluaa.

Tänään tein nopeasti valmistuvaa katkarapukeittoa. Tämä keitto sopii kiireiselle. Ei tarvitse kuin kiehauttaa vesi, lisätä riisi-vihannes-pakasteita 1-2 pussia, purkki curry-ruoanlaittofraichea, suolaa tai kasvisliemikuutioita, sitruunapippuria, inkivääriä ja curryä (jos haluaa, lisäksi paprikaa ja rakuunaa) ja katkarapuja. Tosi hyvää! Tein keittoa ison kattilallisen, tätä syö kolmisen päivää.

maanantai 11. tammikuuta 2010

PAKKASSUMUA



Lauantaina Stormi oli kietoutunut pakkassumuun, minkä läpi aurinko loi säteitään. Maisema oli huikaisevan kaunis ja epätodellinen, ja kostea pakkanen kaivautui luihin ja ytimiin.

Tämän päivän Aamulehdessä kerrottiin: "Kuura tarttuu puihin, kun lämpötila alkaa laskea ja saavuttaa kastepisteen tai pysyttelee lähellä kastepistettä. Tällöin ilmankosteus on noin sata prosenttia. Silloin syntyy pakkassumua. Tällöin kaasu, esimerkiksi ilma, on vesihöyryn kyllästämää, jolloin haihtuminen ja tiivistyminen ovat tasapainossa."
PIHAKUUSIA

Maalla miesystävän tontin reunalla kasvaa komea kuusi. Mitähän kaikkea se onkaan elämänsä varrella nähnyt?


Toisella reunalla kasvaa kuusentaimia, joista jonakin päivänä kasvaa komea kuusiaita.

perjantai 8. tammikuuta 2010

TALO MAALLA

Kodikas savu kiemurtelee pakkasessa ylöspäin. Poskia kipristelee, nenänpää kylmettyy ja varpaat ja sormet ovat kylmät, mutta on niin kaunista ettei se haittaa!

PAKKASAURINKO LOPPIAISENA



Näinä pakkaspäivinä olen ihaillut upeita talvimaisemia.

YSTÄVYKSET

Hessu-koirasta ja Hulda-kissasta on tullut hyvät ystävykset.

KUKKALOISTOA





Amaryllis on kukkinut upeasti koko joulun ja uuden vuoden ja nyt toinen kukkavarsi on aukeamassa. Hyasintit tuoksuivat lyhyemmän ajan. Yritän pitää ne hengissä ensi syksyyn, jolloin saisin sipulit maahan.
ILOISTA JA ONNELLISTA VUOTTA 2010 KAIKILLE!
1. blogivuosi takana!



Vietimme hauskat uuden vuoden juhlat ystävien kanssa maalla. Ruokaa ja juomaa riitti! Tinaakin tuli valettua ja tulevaisuus on nyt tiedossa. Vuoden vaihtuessa heilutimme sädetikkuja, kuuntelimme trumpettifanfaarin ja katselimme naapurien raketteja ja yksi jätkänkynttilä paloi pihalla. Kuinka taas muistikaan ystävien arvon ja ilon yhdessä olemisesta. Kiitos teille vielä näin jälkikäteen!

Vuosi on kulunut nopeasti ja blogikirjoittelua on takana yhtä paljon. Blogini on muodostunut hiukan erilaiseksi kuin suunnittelin, mutta väsymystä päivityksiin en ole vielä havainnut. Ajanpuute vain lyhentää kirjoittelua ja karsii tekstien sekä kuvien määrää. Yritän ehtiä keväämmällä kirjoittaa enemmän työskentelystäni, maalauksistani ja maalaamisesta.

Minulla on tulossa toukokuussa pitkästä aikaa yksityisnäyttely yhdistyksemme Galleria Rongaan Tampereelle. Kevään mittaan pitäisi ehtiä maalaamaan lisää töitä näyttelyyn. Aika paljon olen ehtinyt jo tehdä, mutta lisää pitää huhkia vapaahetkinä. Opetustyöt alkavat maanantaina, joten arkirytmi palaa elämään viiden ihanan lomaviikon jälkeen.