Joka päivä valoisa aika pitenee ja kävelyretket onnistuvat aina vain myöhemmin. Hetki ennen auringonlaskua metsätie ja metsä ja oma piha muuttuvat pehmeämmäksi ja salaperäisemmäksi. Tuttu paikka on vaihtumassa ihmiselle oudoksi, pelottavaksikin. Valo sinertää, aika kiitää eteenpäin, haikeuskin valtaa mielen taas yhdestä eletystä hetkestä...
Hangella näkyy risteileviä jälkiä. Harmi kun en osaa niitä tunnistaa. Ovatko nuo ketun jäljet? Entäs nuo pienen pienet terävin kynsin? Oravanko? Mutta tuo on loikkinut ihan eri lailla... Ja tuossa on mennyt kaksi peräkkäin. Peurat ovat nyt kadonneet, vain joskus on yksittäisiä jälkiä näkyvillä. Hessu-koira varmaan tietäisi jos se osaisi kertoa.
Tuo killi kyllä taitaa olla jo aikamies tai mummoiässä..on niin mahtava?
VastaaPoistaTalvi alkaa taittua sielläkin, kuten täällä ja aurinkokin näyttäytyi tänään! Ihanaa..
Voi, Hulda-kissa on vasta nuori neiti, täyttää kesäkuussa 5-vuotta. Hänellä on vain aika pörheä turkki ja vielä pörheämpi häntä!
VastaaPoistaKevään merkkejä on täälläkin, lumi on sulanut rappusilta, jääpuikot rännin reunoilla tippuvat vettä ja kärpäset heräilevät ikkunan väleissä. Kaunista kevättä sinulle!